New life

 Hei!

Tästä tämä sitten alkaa, tätä elämän remonttia en tee ihan yksin vaan minulla on ihania välittäviä ystäviä tukena. Tämän elämäni remontoinnin päätin ihan itse tehdä vaikka mulle asiasta puhuttiinkin. Ihan itse halusin tehdä tämän asian, koska muuten en voi olla koskaan ehjä,enkä oikeasti vahva. Olen ollut kyllä joo vahva, mutta se on ollut vaan pinnallista. Tahdon olla sisältä vahva ja ehjä. Nyt on sen aika korjata kaikki sisällä olevat tulehtuneet haavat.Mitä olen tässä nyt jo selvittännyt on se että on ihmisiä joitten pitäisi tehdä tämä sama juttu ja toimia niitten ohjeiden mukaan. 

Olen myös oppinut itsestäni jotain uutta, jotain mitä kukaan ei ole koskaan sanonut minulle.

Se jääköön teille arvoitukseksi. Se joku kuka sitten onkaan niin se kertoo sen asian viimeistään tai ainakin toivon niin. Mä olin pinnalta vahva ja tunteitten piilottaja, mutta sisältä oon ollut heikko, orpo, solmussa oleva nuori neiti. Nämä tulee nyt korjaantumaan ja nuo ovat niitä sanoja mitä itse olen kokenut/tuntenut. Voisin avautua lisää tähän tästä,mutta se menee jo liian henkilökohtaiseksi. Tiedän jos eräät lukee tämän niin tästä iskee p**** myrsky, mutta heidänkin on pakko ymmärtää se että nämä on minun tunteita. Mulla ei ole kuitenkaan ollut niin hyvä elämä mitä moni luulee. On muutamia loistavia,hyviä ja iavan ihania päiviä, mutta valitettavasti on minun ikääni katsottuna aivan liikaa negatiivisia,huonoja ja kärsimystä päivissäni.

Joita käsittelen nyt omassa päässäni.

Tämän vissiin olen ennenkin sanonut täällä kirjotuksissani, mutta en halua siitä huolimattakaan kenellekkään mitään pahaan. Eräs ihminen sanoi myös noin minulle ja samalla hän sanoi että hänestä tuntuu siltä että muut ihmiset haluaisi hänelle pahaa. Minä itse olen samaa mieltä itseni kohdalla, nyt kun on oikean laiset ihmiset ympärillä jotka osaavat auttaa oikealla tavalla minua, eikä lähde vaikka kuinka työntäisin heitä pois. He tietävät etten tee sitä tahallani ja voin vain kuvitella kuinka rankkaa tämä on heillekkin. Tiedän ettei he jätä minua koskaan yksin.  Alan pikku hiljaa ymmärtämään asioita ja muistamaan mitkä asiat on minulle ollut tärkeitä. Ne vaan eivät ole vielä niin pinnalla kuin pitäisi, mutta nekin tulevat ajan kanssa. tiedän oman suuntani mihin suuntaan menen. Tämä paikka jossa nytten asun niin tämä on ensimmäinen paikka jossa tunnen olevani kotona ja tunnen kuuluvani tänne, joten tänne mä kuulun enkä minnekkään muualle. 

Neutraalina kannattaa katsoa itseään peilistä, aamulla ensimmäisenä katsomassa peilistä. Mitä siellä näkee? juuri heränneen nuoren naisen eikä muuten oo ees pahan näkönen.

Tähän väliin kerron että  eräs ihminen on sanonut jo minulle muutamankin kerran että " itsestäsi se on kiinni" niihän kaikki onkin mitä omassa elämässä tapahtuu on vain ja ainoastaan itsestä kiinni, nyt tajuan sen. Se on arvokas lause joka tarvitsisi aina muistaa, vaikka pelottaisikin.

Tämä loppukoon nyt tähän ja tämä neiti lähtee harjaamaan hampaat ja parantamaan itseään.

Tietty myös nukkumaan.