perjantai 23. kesäkuuta 2017

Uusien asioden oppiminen

                                                                            Hei 


Tästä on taas pitkä aika kun viimeksi olen kirjoitellut. 
En oo tässä vähään aikaan osannut ajatella mitenkään selkeästi,
en osaa kyllä vieläkään.
Eikä se johdu päihteistä.
Olen alkanut tutstumaan itseeni ihan kunnolla ja tämän vien loppuun asti.
Pelotti se sitten tai ei, en anna sen nyt vaikuttaa.
En ole niitten asioiden kanssa yksin.







Mua vastaa jotkut ihmiset yrittävät nousta vaikka en ole niin vahva vielä,
ettei tuollaista tapahtuisi niin se päivä vielä koittaa.
Mua alistetaan henikisellä tasolla lähes päivittäin, 
syyksi olen katsonut sen että olen ollut aina tälleinen.
On ihmisiä jotka saa aina tahtonsa läpi, mutta mä olen se joka ei saa mitään,
se jonka niskaan kaadettan kaikki,vaikka se ei liittyisikään minuun mitenkään.
se mikä mulla on tähän sanottavaa on; miksi minä?
miksi minua ei voi pitää saman arvoisena kuin muita?




Ole kiltti äläkä kaada paskojasi minun niskaani, vaan hoida omat asiasi.
Niin mä hoidan omani ja laitan omat asiat kuntoon. 
Sä tai ketään muukaan ei satuta mua enää koskaan sillein että se jättäisi mulle arven.
Mä en anna sen tapahtua,
vaikka oisinkin sen tai/ja tän jälkeen ihan kusipää,
mut sanon sulle et se ei oo sun asia.
Rakasta tai vihaa.
 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Ihmettä ja kummaa

Heipparallaa!

Tästä on joo vähän aikaa taas. Mulla alko taas hommat uudessa paikassa joka on ihana paikka. Siel kyl viel tuntuu vähän siltä ettei kuuluuis joukkoon, mut kyl se ohitte menee vielä. Tarveis vaan ite uskaltaa puhua kunnolla ja olla ehkä vähän enemmän mukana kaikessa. Tarveis uskaltaa olla oma ittensä kokonaan niin auttaisi asiaa kummasti. huommaan ite et oon se seuraaja kattomassa mitä muut tekee, hakemalla kontaktia hiljaisesti ja arkaillen. Se miten itseäni tunnen niin tiedän että kun sulaudun porukkaan kunnolla niin uskallan olla oma itseni kunnolla.






Huomaan itse itsessäni että alan pikku hiljaa hyväksymään itseäni tälääisenä kun olen. Se mitä haluan on saada vastauksia itseeni liittyen mutta niihin tarvitsen apua jota onneksi saan. Ne ei vaikuta minuun mitenkään ihmeellisesti mutta tiedottomuus häiritsee,muuta en anna sen vaikuttaa arkeeni. Ainoa mitä kaipaan on haleja.
 

Nyt tää oli tässä koska ei mulla oikeen toimi ajatukset niin tarkasti nyt ja mun on pakko nyt selvittää yks juttu. 

Nähdään taas! 

torstai 9. maaliskuuta 2017

New life

 Hei!

Tästä tämä sitten alkaa, tätä elämän remonttia en tee ihan yksin vaan minulla on ihania välittäviä ystäviä tukena. Tämän elämäni remontoinnin päätin ihan itse tehdä vaikka mulle asiasta puhuttiinkin. Ihan itse halusin tehdä tämän asian, koska muuten en voi olla koskaan ehjä,enkä oikeasti vahva. Olen ollut kyllä joo vahva, mutta se on ollut vaan pinnallista. Tahdon olla sisältä vahva ja ehjä. Nyt on sen aika korjata kaikki sisällä olevat tulehtuneet haavat.Mitä olen tässä nyt jo selvittännyt on se että on ihmisiä joitten pitäisi tehdä tämä sama juttu ja toimia niitten ohjeiden mukaan. 







Olen myös oppinut itsestäni jotain uutta, jotain mitä kukaan ei ole koskaan sanonut minulle.
Se jääköön teille arvoitukseksi. Se joku kuka sitten onkaan niin se kertoo sen asian viimeistään tai ainakin toivon niin. Mä olin pinnalta vahva ja tunteitten piilottaja, mutta sisältä oon ollut heikko, orpo, solmussa oleva nuori neiti. Nämä tulee nyt korjaantumaan ja nuo ovat niitä sanoja mitä itse olen kokenut/tuntenut. Voisin avautua lisää tähän tästä,mutta se menee jo liian henkilökohtaiseksi. Tiedän jos eräät lukee tämän niin tästä iskee p**** myrsky, mutta heidänkin on pakko ymmärtää se että nämä on minun tunteita. Mulla ei ole kuitenkaan ollut niin hyvä elämä mitä moni luulee. On muutamia loistavia,hyviä ja iavan ihania päiviä, mutta valitettavasti on minun ikääni katsottuna aivan liikaa negatiivisia,huonoja ja kärsimystä päivissäni.
Joita käsittelen nyt omassa päässäni.




Tämän vissiin olen ennenkin sanonut täällä kirjotuksissani, mutta en halua siitä huolimattakaan kenellekkään mitään pahaan. Eräs ihminen sanoi myös noin minulle ja samalla hän sanoi että hänestä tuntuu siltä että muut ihmiset haluaisi hänelle pahaa. Minä itse olen samaa mieltä itseni kohdalla, nyt kun on oikean laiset ihmiset ympärillä jotka osaavat auttaa oikealla tavalla minua, eikä lähde vaikka kuinka työntäisin heitä pois. He tietävät etten tee sitä tahallani ja voin vain kuvitella kuinka rankkaa tämä on heillekkin. Tiedän ettei he jätä minua koskaan yksin.  Alan pikku hiljaa ymmärtämään asioita ja muistamaan mitkä asiat on minulle ollut tärkeitä. Ne vaan eivät ole vielä niin pinnalla kuin pitäisi, mutta nekin tulevat ajan kanssa. tiedän oman suuntani mihin suuntaan menen. Tämä paikka jossa nytten asun niin tämä on ensimmäinen paikka jossa tunnen olevani kotona ja tunnen kuuluvani tänne, joten tänne mä kuulun enkä minnekkään muualle. 





Neutraalina kannattaa katsoa itseään peilistä, aamulla ensimmäisenä katsomassa peilistä. Mitä siellä näkee? juuri heränneen nuoren naisen eikä muuten oo ees pahan näkönen.
Tähän väliin kerron että  eräs ihminen on sanonut jo minulle muutamankin kerran että " itsestäsi se on kiinni" niihän kaikki onkin mitä omassa elämässä tapahtuu on vain ja ainoastaan itsestä kiinni, nyt tajuan sen. Se on arvokas lause joka tarvitsisi aina muistaa, vaikka pelottaisikin.






Tämä loppukoon nyt tähän ja tämä neiti lähtee harjaamaan hampaat ja parantamaan itseään.
Tietty myös nukkumaan.



 

tiistai 28. helmikuuta 2017

Mielen ihmeitä

                                                     Heippa taas pitkäst aikaa!


Ihmeellistä, mutta nyt haluan kertoa mulle outoja asiaota. Tästä tekstistä saattaa selviä aika paljon asioita musta ja mun pään sisällä olevista asioista. Joten jos et halua tietää niin älä lue tästä eteenpäin.







Ihmisestä näkee yllättävän paljon, jos vaan osaa katsoa. Eräs sanoin kun näki mut ekan kerran että olen rikki sisältä. Siinä hän on oikeessa, koska on asioita jota en ole vielä käsitellyt, mutta nyt alkaa olla aika purkaa ne ja hoitaa ne kuntoon. hävittää ne heikkoudet niistä ja kääntää ne vahvuuksiksi.
No mitäpä minä hänestä näin en kuitenkaan ihan heti vaan hiukan myöhemmin, huomasin että tämä lähes tuntematon ihminen välittää minusta. Nyt varmaan te jotka luette tätä niin mietitte mitä hänessä näin ihan ensin. Minäpä  kerron näin komean,itsevarman ihmisen joka voisi olla ihan paras ystävä.
Aloin tuntea pikku hiljaa tätä ihmistä kohtaan enemmän.Ylipäätään toisesta välittäminen on hieno asia,harmi vain että harva oikeasti välittää.





Mielen ihmeitä on myös se että kun alkaa purkamaan itseään ei kuitenkaan välttämättä kykene olemaan yksin. Minä aijon tehdä sen myös yksin ja pyydän apua jollain tapaa jos en yksin osaakkaan.
Avun pyytäminenkään ei ole helppoa, mutta apua on taas helppo antaa. Ihmisen pään sisällä oleva ääni voi kertoa pelottavia ja surullisia asioita,muttei niille saisi antaa valtaa.
niinkuin minä tein josta en selvinnyt yksin. Se yksi puhelin soitto tai viesti loppujen lopuksi voi pelastaa myös ihmisen hengen. Tämänkin tiedän ihan kokemuksesta.
 Mun elämä muuttuu ei vaan sun tai sun takii vaan itseni ja tyttäreni. Sanoit sinä tai sinä ihan mitä vaan, mutta kohta olen taas ehjä.

Tähän loppuun linkkaan teille biisin joka kertoo aika paljon yleensäkkin musta.
https://www.youtube.com/watch?v=Djkq5Z7h8zc

maanantai 30. tammikuuta 2017

en vaan tiiää

                                                            Hei !


Tässä on taas valitettavasti menny kauvan kun viimeksi oon kirjotellu.
Tässä on ollu taas paljon kaikkee ja lisää on tulosssa, mutta katotaan miten käy.
Täs joku aika sitte oli ku kuulin et joudun lähtee niin sanotun perheen luota pois, 
se tuntui silloin asialta jonka voisin kuvata tosi hyvin siihen että mulle kyseessä oli elämästä ja kuolemasta joten tosi iso juttu mulle. On se vieläkin, mut onneks oon saanu aivan ihania ihmisiä mun ympärille kyseisestä perheestä. Onneks heistä mun ei tarvii luopua koskaan.
Oon joutunu muutenki menettää mun elämästä paljon tärkeitä ihmisiä erinnäisistä asioista,
eikä niitä vanhoja voida korjata.  Onneks en oo kuitenkaan yksin. 
 

Tuon pikku neidin synttäreitäkin on juhlittu kokonainen viikonloppu ja huhu. No eipä tää vieraitten tuleminen ja viihdyttäminen tähän vielä lopu. kyllä tässä on aikani yks päivä että ois kaikki kondiksessa.  Nyt sit kuitenki ihan tosissani aijon lopettaa ton yhen paheen, jota oon moneen kertaan jo sanonu täällä.  No alkoholi on poissa jo valmiiksi. Nyt on tämän toisen aika.

Mä tiedän että on ihmisiä jotka oikeesti välittää, tiiän et on ihmisiä jotka väittää välittävänsä muttei kuitenkaa välitä. On mun tai itse asiassa meijän ympärillä jotka ei näytä ei kerro välittävänsä, vaikka se heille kuuluisikin. On meijän ympärillä muutama sellanenki jotka oikeesti välittää ja näyttää,niinkuin sanoo. Tunteet on mun mielestä just sitä varten et ne näytetään ja kerrottaan. Siks tein muutamalle kirjeet jossa kerroin omista tunteistani. Ihan kun se ei vaan riitä. 
Itseassiassa mietin et kuka opettais mut elämään normaalia elämää, kuka auttais mua vaihtaan pikku riikkisen tätä polkua toiselle polulle.
Ei en pyydä apua me pärjätään, mut kaikista meistä tuntuu joskus pahalta. 
Just nyt ja vissiin huommennakin haluun vaan itkee. 




 Tähän ei mitään lisättävää mut haluun eräitten ihmisten luo ja jäädän siihen.