Tästä on taas pitkä aika kun viimeksi olen kirjoitellut.
En oo tässä vähään aikaan osannut ajatella mitenkään selkeästi,
en osaa kyllä vieläkään.
Eikä se johdu päihteistä.
Olen alkanut tutstumaan itseeni ihan kunnolla ja tämän vien loppuun asti.
Pelotti se sitten tai ei, en anna sen nyt vaikuttaa.
En ole niitten asioiden kanssa yksin.
Mua vastaa jotkut ihmiset yrittävät nousta vaikka en ole niin vahva vielä,
ettei tuollaista tapahtuisi niin se päivä vielä koittaa.
Mua alistetaan henikisellä tasolla lähes päivittäin,
syyksi olen katsonut sen että olen ollut aina tälleinen.
On ihmisiä jotka saa aina tahtonsa läpi, mutta mä olen se joka ei saa mitään,
se jonka niskaan kaadettan kaikki,vaikka se ei liittyisikään minuun mitenkään.
se mikä mulla on tähän sanottavaa on; miksi minä?
miksi minua ei voi pitää saman arvoisena kuin muita?
Ole kiltti äläkä kaada paskojasi minun niskaani, vaan hoida omat asiasi.
Niin mä hoidan omani ja laitan omat asiat kuntoon.
Sä tai ketään muukaan ei satuta mua enää koskaan sillein että se jättäisi mulle arven.
Mä en anna sen tapahtua,
vaikka oisinkin sen tai/ja tän jälkeen ihan kusipää,
mut sanon sulle et se ei oo sun asia.
Rakasta tai vihaa.
