en vaan tiiää

                                                            Hei !


Tässä on taas valitettavasti menny kauvan kun viimeksi oon kirjotellu.
Tässä on ollu taas paljon kaikkee ja lisää on tulosssa, mutta katotaan miten käy.
Täs joku aika sitte oli ku kuulin et joudun lähtee niin sanotun perheen luota pois, 
se tuntui silloin asialta jonka voisin kuvata tosi hyvin siihen että mulle kyseessä oli elämästä ja kuolemasta joten tosi iso juttu mulle. On se vieläkin, mut onneks oon saanu aivan ihania ihmisiä mun ympärille kyseisestä perheestä. Onneks heistä mun ei tarvii luopua koskaan.
Oon joutunu muutenki menettää mun elämästä paljon tärkeitä ihmisiä erinnäisistä asioista,
eikä niitä vanhoja voida korjata.  Onneks en oo kuitenkaan yksin. 

 

Tuon pikku neidin synttäreitäkin on juhlittu kokonainen viikonloppu ja huhu. No eipä tää vieraitten tuleminen ja viihdyttäminen tähän vielä lopu. kyllä tässä on aikani yks päivä että ois kaikki kondiksessa.  Nyt sit kuitenki ihan tosissani aijon lopettaa ton yhen paheen, jota oon moneen kertaan jo sanonu täällä.  No alkoholi on poissa jo valmiiksi. Nyt on tämän toisen aika.

Mä tiedän että on ihmisiä jotka oikeesti välittää, tiiän et on ihmisiä jotka väittää välittävänsä muttei kuitenkaa välitä. On mun tai itse asiassa meijän ympärillä jotka ei näytä ei kerro välittävänsä, vaikka se heille kuuluisikin. On meijän ympärillä muutama sellanenki jotka oikeesti välittää ja näyttää,niinkuin sanoo. Tunteet on mun mielestä just sitä varten et ne näytetään ja kerrottaan. Siks tein muutamalle kirjeet jossa kerroin omista tunteistani. Ihan kun se ei vaan riitä. 
Itseassiassa mietin et kuka opettais mut elämään normaalia elämää, kuka auttais mua vaihtaan pikku riikkisen tätä polkua toiselle polulle.
Ei en pyydä apua me pärjätään, mut kaikista meistä tuntuu joskus pahalta. 
Just nyt ja vissiin huommennakin haluun vaan itkee. 

 Tähän ei mitään lisättävää mut haluun eräitten ihmisten luo ja jäädän siihen.